Vuosi 2012 – Täysillä alusta asti!

Kahden viikon omatoimisen harjoittelujakson jälkeen oli aika palata yhteen. Pidimme 4.1-7.1 vuoden 2012 ensimmäisen yhteisleirin. Leiri sisälsi viisi lajiharjoitusta ja paljon muita peliä kehittäviä harjoituksia. Kaikki joukkueen pelaajat olivat terveitä ja mukana harjoituksissa paitsi Perttu Hautala, joka kuntoutuu leikkauksesta.

 Keskiviikkona oli Hipposhallilla ensimmäiset matolla pidettävät harjoitukset. Heti lämmittelyn jälkeen aloitimme pelinomaisilla harjoitteilla. Etukenttäpelaajat harjoittelivat ulkopelin vaihtotilanne pelaamista, kotiuttajat harjoittelivat omassa loossissa kotiutuslyöntejä ja etenijät ottivat kolmoselta lähtöjä kotiutuslyönteihin. Allekirjoittanut piti harjoitusta todella hyvänä, koska harjoitukset palvelivat jokaisen pelaajan henkilökohtaisia pelisuorituksia, joita hänelle pelissäkin todennäköisesti tulee. Moni pesäpallojoukkue harjoittelee läpi talven paljon, mutta harjoituksista puuttuu pelisuorituksia kehittävä pelinomaisuus. Perusvastaantuloista saa hyvää tatsia palloon, mutta esimerkiksi monesti 1-vahdille tulee pelissä pallo 50 km/h nopeudella kymmenellä pompulla suoraa kohti? Jotta nyt ei kirjoittajaa kritisoitaisi liiasta roolittamisesta, tunnustan että löimme lopuksi perusputkilyönnit jossa jokainen sai olla välillä koppari, linjapelaaja, lukkari ja lyöjä. Pidän tätäkin harjoitusta hyvänä, jos pelaaja itse miettii ja tekee lyönneistä ja ulkokentällä liikkumisesta pelinomaisen harjoitteen. Toisaalta jokainen pelaaja pystyy oppimaan myös vieraalta pelipaikalta. Esimerkiksi kun etukenttä pelaaja käy lyöntiputken aikana viisi minuuttia ottamassa kopparin paikalla lyöntejä kiinni/pysäyttelemässä, hän ehkä hahmottaa miksi hallissa kannattaa pelin aikana lyödä keskelle taakse.

Torstain harjoitus oli Kuokkalan graniitissa. Alkuun kehonhallintaa pilatespalloilla fysiikkavalmentajan J-P Kulmalan johdolla. Harjoituksen pääteemana oli sisäpeli. Joukkueen harjoituksen saldo oli noin tuhat kovaa lyöntiä pressuun ja toinen tuhat lyöntiä näppinä rajoihin. Harjoitus päättyi yhteiseen joogaan. Heti harjoituksen perään pidimme palaverin tulevan kauden merkistä ja mentaalipuolen asioista peliin liittyen. Urheilussa harjoitellaan paljon fyysisiä ominaisuuksia, mutta psyykkinen puoli on jätetty kokonaan pois. Silti monissa urheilija haastatteluissa kuulee, kuinka pää petti ja se oli syy epäonnistumiseen. Pelinjohtajamme Juhani Lehtimäki oli tehnyt alustusta aiheelle ja antanut edellisenä päivänä meille paperin, jossa oli kysymyksiä eräistä pelitilanteista ja jokaisen pelaajan piti itse miettiä mitä tilanteessa ajattelee ja kuinka siihen sitten reagoi. Joukkueen kesken pohdimme sitten, kuinka joukkueessa ajatellaan ja reagoidaan. Aihe aiheutti hyvää pohdiskelua ja yritimme löytää oikeita työkaluja niihin tilanteisiin jotka toisivat menestyksekkään tuloksen. Tuleva kausi näyttää sen onnistuimmeko.

Perjantaina olikin kahden treenin päivän ja molemmat Hippoksen matolla, ou jee! Ensimmäinen treeni alkoi klo 9.15. Joidenkin mielestä harjoitukset olivat aikaiset ja joidenkin mielestä se oli harvinaista herkkua, kun sai herätä vasta klo 8 jälkeen. Treenissä oli samoja hyviä elementtejä kuin keskiviikontreenissäkin, etenijät löivät 0-tilanteeseen omia lyöntejä ja ulkokentällä harjoiteltiin 0-tilanteessa liikkumista ja toisessa pääharjoituksessa oli kotiuttajien vuoro astua kotipesään lyömään. Päivän toisessa treenissä käytimme koko ajan pienpelaamiseen, pelaajat oli jaettu kolmeen joukkueeseen. Kun yksi joukkue oli sisäpelijoukkue, kaksi joukkuetta oli yksi ulkopelijoukkue.

Perjantain ohjelma päättyi uuden Superpesiksen toimitusjohtajan Petri Kaijansinkon esitykseen. Kaijansinkko on varmasti tuttu mies jyväskyläisille, sillä viimeksi kun Jyväskylän Kiri voitti mitalin vuonna 1999 pronssia, oli Kaijansinkkotuon kyseisen joukkueen pelinjohtaja. Esityksen tarkoituksena oli kertoa minkälainen tuote Superpesis on ja mihin suuntaan sitä halutaan jatkossa viedä.  Pelaajien rooli kehittämistavoitteissa on äärimmäisen suuri. Esitys oli erittäin onnistunut. Se varmasti auttaa tulevaisuudessa pelaajien, seurojen ja Superpesiksen johdossa olevien henkilöiden välistä viestintää ja vuorovaikutusta molempiin suuntiin positiivisesti.

Lauantaina oli viimeisen treenin aika. Vaikka väsymystä oli havaittavissa, silti jokainen äijä antoi kentällä kaikkensa ja vielä vähän enemmänkin. Täytyy kertoa tähän yksi hyvä esimerkki. Paavo Lassila syöksyi kotipesään leuka turhan alhaalla. Leukahan otti kirkasta punasta väri sen verran, että ohikulkija olisi voinut luulla, että joku olisi sotkenut Paavon leuan huulipunalla. Paavo ei kuitenkaan vähästä välittänyt, vaan jatkoi treeniä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”Tulipahan partakin samalla ajettua”, todennäköisesti Paavo ajatteli.

Loppuyhteenvetona leiristä voin sanoa, että olemme tiedon ja taidon tiellä.

-          Atte Vatanen